Kristina rouva suuteli häntä hellästi ja lausui:

— Jumala sinua siunatkoon, rakas lapsi!

Mutta heidän edessään liehutteli Margareeta nenäliinaansa ja pyyhki salaa silmiään.

Ei tosin aivan salaa, sillä Märta kysäisi terävästi:

— Onko nyt niin ikävä?

— Etkö tiedä, että…

— Tiedän vaan, että tässä piilee petos, ja jollen pian saa siitä selvää, niin kutsun äidin tänne, siitä voit olla varma.

— Asia on se, rakas Märta… lupaatko olla vaiti?

— Kyllä… Koskeeko se Svante herraa?

— Hän kosi.