— Sehän on salaisuus!
— No niin, jääköön sitte sikseen.
— Tekeehän Kustaa herrakin niin!
— Vai tahdot sinä tehdä mitä hän; no sitte ei siitä tule mitään.
— Miten hän tekee? kysyi Svante uteliaasti.
— Hän kietoo käsivartensa… ei, en minä sano.
— Mutta sinun pitää suudella minua!
— No pian sitte. Nyt suljen silmäni.
Svante suuteli häntä ja seuraavana hetkenä oli hän kadonnut huoneesta. Mutta Svante herra ylpeili ajatellessaan, että hän nyt voi kertoa äidilleen olevansa kihloissa Margareetan kanssa. Kuinka äiti ilostuu, äiti, jota hän jumaloi, joka on hänelle rakkain maan päällä.
Seuraavana päivänä läksivät Kristina rouva ja Svante. Mutta viime hetkenä pusersi Svante Margareetan pientä kättä niin kovasti, että tyttö punastui korviin asti ja ehdottomasti huudahti "ai!"