— Sitte menemme kihloihin.
— Jos äiti sallii…
— Salaa! ymmärrätkö… näin! Nuorukainen otti taskustaan kaksi kaitaista, metallilangasta väännettyä sormusta. — Ota sinä toinen ja minä otan toisen… ei, odotappas, tahdon itse panna sen sormeesi… ei, vasempaan käteen.
— Mutta ystäväni, eihän se sitte ole salaisuus.
— Olet oikeassa!
— Nyt minä tiedän! huudahti Margareeta, — kannan sitä nauhassa kaulallani.
— Ja minä teen samalla tavalla.
Molemmat ottivat sormukset ja kätkivät ne.
— Nyt sinun pitää suudella minua.
— Jos äiti sallii.