Ja taaskin juotiin ja kilisteltiin.
Svante tunsi jo juoneensa tarpeeksi ja tuumaili vaan, mitä tämä kaikki tarkoittanee.
Vihdoin noustiin pöydästä. Nyt he varmaankin sanoisivat asiansa.
— Jalo herra! alkoi Wullenwewer epävarmasti. Svante kumarsi.
— Ei täällä, ei täällä! keskeytti Markku, laskien kätensä virkaveljensä olkapäälle.
— Ei täällä! toisti Yrjö.
— Teidän täytyy seurata meitä Lyypekkiin, nuori herra.
— Minä en tunne ketään siellä.
— Mutta kaikki tuntevat teidät.
— Ja teitä odotetaan sinne!