— Joku puolue tahtoo Sönderborgin vankia! huomautti Markku Meyer.
— Joka on tehnyt niin paljon pahaa! sanoi Svante.
— Ajat ovat muuttuneet! naurahti Yrjö. — Hän on nyt pyhimys, sanovat piispat.
— Sitä ei kukaan taida uskoa.
— Kyllä sen uskoo jokainen, joka siitä voi hyötyä.
— Voimme olla varmat, ettei siitä tule mitään. Vielä elää Lyypekki ja sen pormestarit!
Miehet kilistelivät pikarejaan ja joivat.
Svante pyysi saada juoda heidän maljansa, vaikkei hän voinut käsittää, miksi kaikki tämä kohteliaisuus tuli hänen osakseen. Ehkä mahdollisesti hänen rakkaan isä vainajansa tähden?
— Eläköön Sten Sturen muisto! huudahti Meyer.
— Tulkoon hänen poikansa hänen kaltaisekseen!