Nyt pyysivät miehet häntä tekemään niin hyvin ja aterioimaan kanssaan.

Svante herra kysyi heidän nimiään.

He joutuivat molemmat hämilleen.

— Meidän olisi oikeastaan aikoja sitte pitänyt mainita ne, huomautti ensimäinen miehistä, — varsinkin kun me nimistämme voimme ylpeillä. Minä olen Yrjö Wullenwewer, Lyypekin pormestari.

— Ja minä olen Markku Meyer, niinikään Lyypekin pormestari! vastasi toinen.

Svante ei saattanut käsittää mitä he hänestä tahtoivat, mutta hänen mielestään ei ollut sopivaa kysyä enempää.

Päivälliset olivat komeat, viinit oivalliset ja kaikki kolme he söivät hyvällä ruokahalulla.

Keskustelu koski pääasiallisesti kuningas Fredrikin kuolemaa ja kuka oli tuleva hänen seuraajakseen.

— Eikö prinssi Kristian? kysyi Svante.

— Piispat kuuluvat tahtovan kahdeksanvuotista pikku Juhanaa, vastasi Wullenwewer. — Hän ei ole luterilainen ja häntä he saattavat johtaa mihin ikinä tahtovat!