Kaikki neidit karkasivat ikkunaan katsomaan lähtöä.
Hevonen ei ollut heidän tallistaan!
Mutta se oli tavattoman komeissa valjaissa! Sture itsekin näytti sitä hämmästyvän; hän teki vieraalle jonkun kysymyksen, mutta neidit eivät saattaneet kuulla sitä. Sitte hypähti hän hevosen selkään. Miten hänellä oli uljas ryhti!… Nyt hän kääntyi ja tervehti neitejä.
— Hän pitää teitä kamarineitsyinä eikä prinsessoina! virkkoi herttuatar vihoissaan; — tahtoisinpa tietää, keneen teissä hän uskalsi katseensa korottaa!
Tytöt eivät uskaltaneet vastata, mutta jokainen heistä näytti miettivän: "minua hän tarkoitti!"
Möllenin pieni kaupunki kuului kyllä Lauenburgiin, mutta lyypekkiläiset olivat panttina ottaneet sen Maunu herttualta. Tänne tuo salaperäinen vieras vei Svante herran ja hänen seurueensa.
Kaupungin komeimman talon eteen seisahduttiin ja komeisiin vaatteisiin puettu palvelija otti vastaan hevosen.
Vieras vei Svante herran huoneeseen, jossa ennestään oli kaksi henkeä.
Nämä kumarsivat syvään ja pyysivät häntä astumaan huoneeseen.
Siellä oli katettu pöytä.