Eräänä päivänä saapui linnaan vieras, joka pyysi puhutella jaloa herra Svante Sturea.
Nuori herra oli juuri heittämässä palloa nuorimman neidin kanssa, kun tieto hänelle tuotiin.
Hän kumarsi neidille ja läksi.
Neiti karkasi äidin luo kertomaan, mitä oli tapahtunut.
Kuka tuo vieras saattoi olla?
Pian palasi Svante herra. Hänen silmänsä loistivat, kun hän tyytyväisenä kertoi, että Nyköpingin pormestari oli saapunut Ruotsista, tuoden kirjeitä ja sanomia hänen rakkaalta äidiltään.
— Mitä hän kirjoittaa? kysyi herttuatar.
— En vielä tiedä muuta kuin että mies on saapunut, vastasi nuorukainen. — Hän odottaa minua Möllenissä; luultavasti hän on kipeä tai ei voi muuten tulla.
Matka ei ollut herttuattaren mieleen, mutta eihän hän saattanut sitä estää. Hän käski sentähden Svanten ottaa muutamia palvelijoita mukaansa.
Svante kiitti, huomauttaen, että se kyllä on tarpeetonta, mutta että hän sentään noudattaa rouvan tahtoa.