Herttuatar jutteli hänen kanssaan tyttäristään. Ruotsin kuningatar oli heistä hyväluontoisin; sentähden hän niin hyvin sopikin ankaran kuninkaan puolisoksi.
Herttua kertoi metsästysretkistään ja kuinka kaunis herra hän nuoruudessaan oli ollut. Sitte hän — syvänä salaisuutena — uskoi Svante herralle, että hän valtiollisista, syistä oli nainut nykyisen herttuattarensa; hän oli rakastanut toista; lopputulos hänen puheestaan oli, ettei nuoren miehen koskaan pidä kysyä neuvoa sydämeltään, vaan ensin äidiltä ja sitte isältä.
Kotona oli kolme prinsessaa ja heille kävi aika ikäväksi; he vain uneksivat, kuka heitä tulisi noutamaan, ja nuorin, jota nuori Sture suuresti miellytti, sanoi hänelle suoraan, että jos hän vaan olisi Ruotsin kuningas, niin hän mielellään rupeaisi hänen kuningattarekseen.
Vanhempi, joka oli ollut mukana Ruotsissa, oli ihastunut kaikkeen mitä siellä oli nähnyt.
Hän kertoi sisarilleen, ettei koko maailmassa ole niin uljaita ritareja kuin Ruotsissa; sitäpaitsi ovat he niin rikkaat, että monen tilukset ovat kaksi kertaa arvokkaammat kuin koko Lauenburg.
— Enkö ole oikeassa, herra Svante Sture? kysyi hän sitte hymyillen.
Svanten täytyi myöntää, ettei hän ymmärrä asiaa, mutta ei hän toki luullut Lauenburgia niin pieneksi.
Hovin muut herrat olivat joko vanhoja kamariherroja tai alaikäisiä paaseja; tosin Svantekin oli sangen nuori, mutta hän oli pitkä ja ryhdikäs, kasvonpiirteiltään jalo ja kaunis; sitäpaitsi oli hän perinyt äitinsä ilmehikkäät silmät, joista nuoret neidit eivät koskaan väsyneet puhumaan.
Onneksi ajatteli nuorukainen vaan Margareetaa, muutoin olisi hän voinut rakastua kolmeen yhtaikaa. He olivat kaikki nuoret ja kauniit eikä heillä ollut muuta seuraa kuin hän ja kaikki he hänestä pitivät.
Mutta rakastumatta asteli hän heidän joukossaan, iloisena, kohteliaana, aina valmiina ottamaan osaa heidän leikkeihinsä ja iloihinsa, mutta aavistamatta, että kolme nuorta sydäntä hänen tähtensä oli ilmi tulessa.