Svante herra oli koko matkan vaiti.
Vihdoin saavuttiin Lyypekkiin ja seisahduttiin suuren talon eteen, jonka ikkunoista loisti kirkas valo, vaikka oli myöhäinen ilta.
Täälläkin riensi palvelija heti ottamaan vastaan Svanten hevosta.
Suuri oli hänen hämmästyksensä, kun joukko pitkiin kaapuihin puettuja miehiä astui ulos talosta, kumarrellen ja pyytäen häntä astumaan sisään.
Svante noudatti kehoitusta ja huomasi tulleensa kaupungin raatihuoneeseen.
Mitä kummaa tämä tiesi?
Hän ei voinut käsittää.
Samassa asettuivat Markku Meyerin viittauksesta kaikki kaapuihin puetut miehet puolikehään Svanten ympärille.
Hetkisen kuiskailivat pormestarit keskenään.
Sitte puuttui Markku Meyer puheeseen: