Maalliset herrat tahtoivat kuninkaaksi Holsteinin herttuaa ja papit kahdeksanvuotista prinssi Juhanaa, jonkatähden he hänen opettajakseen ja hovimestarikseen olivatkin valinneet kaksi innokasta katolismielistä.
Wullenwewerin asia oli selittää, että Lyypekki haluaa elää sovussa ja ystävyydessä Tanskan kanssa, mutta Ruotsin kuningasta ja Holsteinin herttuaa se ei tunnusta; näiden molempien herrojen kanssa Lyypekki vielä aikoo otella, kunhan sopiva aika koittaa.
Eräänä päivänä tuli Markku Meyer Svanten luo ja virkkoi kiivaasti:
— Nyt on Yrjö ollut Köpenhaminassa kymmenen viikkoa ja vihdoinkin saanut tietää ettei voida ryhtyä mihinkään ennenkuin maassa on kuningas.
— Kai prinssi Kristian sentään tulee kuninkaaksi, sanoi Svante.
— Emmeköhän nyt saa heitä lopultakin riitaantumaan! nauroi Markku. — Olemme ehdottaneet, että Lyypekki ja Ruotsi tekisivät liiton Tanskaa vastaan ja luvanneet kaikin voimin auttaa Ruotsia valloittamaan Tanskalta muutamia paikkoja. Tanskassa taas olen pannut liikkeelle huhun että kuningas Kustaa valmistaa vihamielisiä vehkeitä Tanskaa vastaan, ja ruotsalaisille olemme kertoneet tehneemme Tanskan kanssa liiton hollantilaisia vastaan! Ha, ha, ha! nauroi Meyer, hieroskellen käsiään, — jos tämä siemen itää, niin siitä nousee sato, jota ei hevillä unohdeta.
— Kuinka te sen kerrotte minulle! sanoi Svante, joka hämmästyneenä oli kuunnellut pormestarin puhetta.
— Te olette meikäläisiä, ja minä olen ottanut huolekseni kasvatuksenne, niinkuin kai olette huomannut.
— Mutta olenhan minä teille sanonut…
— No, kyllä aika mielen muuttaa ja ennen ette te pääse irti.