Pietari kääntyi ja näki edessään lakean maan, mutta Ruotsia se ei ollut.

Hän jäi kannelle seisomaan.

Mutta Margareeta rouva oli palvelijoiltaan kuullut, että pian oltaisiin perillä. Sentähden hän kiireesti astui ulos kajuutasta.

— Sinä paha poika, kun et ilmoittanut minulle, että pian olemme perillä, puhui hän Pietarille, joka tuli häntä vastaan.

Pietari suuteli häntä.

— Rakas äitini!

— Mutta iloitse toki kanssani! sanoi Margareeta, luoden häneen säteilevät silmänsä.

Hän tarttui Pietarin käsivarteen ja he nousivat kannelle.

Pietari ei uskaltanut sanoa mitään, hän vaan katseli äitiään.

Hämmästyneenä silmäili Margareeta ympärilleen. Laivat likenivät hyvällä vauhdilla rantaa.