Hän lupasi juhlallisesti täyttää kaikki heidän toivomuksensa, vieläpä enemmänkin.
Kun Kustaa sai tietää, että hänen lankonsa oli paennut, antoi hän heti käskyn että Viipuri ja Savonlinna ovat piiritettävät ja valloitettavat.
Joulun aikaan kirjoitti kuningas sisarelleen, pyytäen häntä palaamaan isiensä maalle ja ottamaan haltuunsa perintönsä ja omaisuutensa; hän vakuutti rakastavansa häntä veljellisellä rakkaudella ja ainoastaan tahtovansa auttaa ja lohduttaa häntä.
Lopuksi ilmoitti hän, että hänen kuningattarensa joulukuun 13 p:nä oli synnyttänyt hänelle pojan, joka pyhässä kasteessa oli saanut nimen Eerik.
Margareeta raukka olisi kyllä tahtonut lähteä, mutta jos kreivi sitte mahdollisesti tulisi Tallinnaan käymään, niin eihän hänen sopinut olla poissa! Eikä kuningas ollut maininnut mitään hänen ja Hojan kreivin pojista, ehkä ankara kuningas ulottaisi vihansa isästä lapsiin… Margareeta ei olisi uskaltanut ottaa heitä mukaansa, eikä hän voinut erota heistä… Hänen täytyi siis jäädä Tallinnaan, kunnes saisi ratkaistuksi, miten tehdä.
Mutta hän ei koskaan saanut sitä ratkaistuksi. Kuolema sen ratkaisi, lopettaen hänen surullisen elämänsä.
Hänet haudattiin P. Olavin kirkkoon, pääalttarin eteen, Tallinnassa v. 1537.
Kuningas lähetti paikalla noutamaan nuorta Pietari Brahea ja antoi hänen perintönsä hänen haltuunsa.
Hojan kreivin pojat saivat jäädä ulkomaille.
Kaksi kertaa koetti Kustaa sopia Lyypekin kanssa. Hän oli kokenut sotaonnen vaihtelevaisuutta ja tarttui miekkaan ainoastaan hätätilassa.