Turhaan koetti Liivinmaan ritarimestari neuvoa häntä luopumaan aikeistaan. Hän tarjosi hänelle varman turvan ja vapaan ylläpidon, jopa lupasi sovittaa hänen ja Ruotsin kuninkaan välin.
Mutta kreivi ei tahtonut kuulla siitä puhuttavankaan; hän läksi
Liivinmaalta suoraa tietä Lyypekkiin.
Siellä häntä jo odotettiin ja vastaanotto oli sangen juhlallinen.
Koko kaupunki oli liikkeellä ja kaikki tahtoivat hänet nähdä.
Soittona soivat kunnianosoitukset kreivin korvissa. Hän painoi kannukset hevosen kylkiin, jotta se alkoi hyppiä pystyyn, ja ohjatessaan tulista ratsua, kumarteli hän kaikille tahoille ja kuunteli mielihyvällä lausuntoja, joita sateli hänen ympärillään:
— Kuinka hän on kaunis!
— Komea herra!
— Toista kuin tuo tyttömäinen Sture!
— Tuleekin saamaan aikaan enemmän kuin hän! Juuri sellaisesta kreivi piti. Kuninkaallinen kunnioitus soveltui paremmin hänelle kuin Kustaa Eerikinpojalle.
Hänen kunniakseen pantiin toimeen juhlia ja kaupungin porvarit riemuitsivat, sillä nyt olivat he tavanneet soveliaan miehen.