Heinäkuun alussa marssi 700 ratsumiestä ja neljä fennikaa sotamiehiä, hyvin varustettuina, alas Skåneen päin.
Ruotsalainen laivasto sai vihollisen laivat ajetuiksi Tallinnan satamaan, jossa niitä niin pommitettiin, että ne suurimmaksi osaksi joutuivat häviön omiksi, sitte se purjehti Kalmarin salmeen, otti siellä useita laivoja ja likeni Juutinraumaa.
Kustaa kirjoitti melkein kaikille tanskalaisille maakunnille varoittavia kirjeitä, joissa hän kehoitti niitä pysymään esivallalle uskollisina ja miehuullisesti puolustautumaan uhkaavaa vihollista vastaan.
Hän puolestaan lupasi auttaa tanskalaisia kaikin voimin. Vihdoin neuvoi hän heitä valitsemaan herttua Kristianin kuninkaaksi, koska he nyt tarvitsivat kokemusta ja viisasta hallitsijaa. Mutta hän kirjoitti myöskin useille valtakunnan herroille, kehoittaen heitä kohtelemaan alamaisiaan ja rahvasta niin, että se todella voisi pysyä heille kuuliaisena.
Lankoansa kehoitti hän lähettämään Kalmariin luotettavan miehen noutamaan "melkoista rahasummaa", jonka hän oli ottanut mukaansa auttaakseen lankoaan.
Kristoferin lähdettyä Seelantiin oli herttua Kristian vähällä vaivalla voittanut sen pienen voiman, jonka Kristofer oli jättänyt jälkeensä, polttanut useita laivoja ja tehnyt rynnäkön Lyypekkiä vastaan.
Leirissä Lyypekin edustalla sai hän tiedon, että hänet on valittu kuninkaaksi.
Hän heitti silloin paikalla pääkomennon Juhana Rantzowille ja läksi
Juutinmaalle, jossa otti vastaan kansan uskollisuusvalan.
Sillaikaa oli kreivi Kristofer Tanskassa valloittanut linnan toisensa perästä ja ottanut haltuunsa niiden maat.
Kun piispa Rönnow rohkaisi Köpenhaminan porvareja miehekkäästi vastustamaan vihollista, vimmastui porvaristo hänen puheestaan siihen määrään, että hän töin tuskin pelasti henkensä.