— Tukholmaan!
Syntyi yleinen hämmästys.
— Ilman turvakirjaako?
— Lankoni, Ruotsin kuningas, on ritarillinen mies; minä luotan häneen.
Herrat vastustivat kiihkeästi Kristianin aikomusta. Kuningas ei saisi panna kallista henkeään vaaranalaiseksi… ja hengenvaara oli tässä tarjolla…
Herrojen mieliin muistuivat uniooniajat. Miten olisivat tanskalaiset menetelleet?
Mutta Kristian pysyi lujana päätöksessään; jota enemmän hänen herrojensa pelko kiihtyi, sitä tyynemmäksi hän itse kävi.
Nyt tuli kysymys hänen seurueestaan.
Hän ei ottaisi mukaansa kuin muutamia neuvoston jäseniä ja muutamia ruotsalaisia herroja.
Hämmennys yhä kasvoi.