Tiedämme, että Markku Meyer urhoollisesti puolusti Varbergia ja piiritys näytti tulevan sekä pitkälliseksi että vaikeaksi.
Lyypekki ei aikonut alistua, se kamppaili kuin kuolinkamppausta, voidakseen pysyä yksinvaltiaana Itämerellä, ja vastustajilta vaadittiin suuria ponnistuksia, jos he mielivät voittaa.
Jollei Ruotsin sotavoima olisi ehtinyt avuksi, niin olisi Kristian auttamattomasti ollut hukassa; sitäpaitsi olivat melkein kaikki hänen varansa lopussa eikä ollut ketään muita kuin Kustaa, jonka puoleen hän hädissään olisi voinut kääntyä.
Mutta kaikki hänen lähettiläänsä palasivat takaisin tyhjin toimin.
Silloin kirjoitti viisas Dorotea:
— Lähde itse!
— Ilman turvakirjaako?'
— Ei mitään hätää! Kukaan ei hajoita maahan, mitä itse on rakentanut, ja Ruotsin kuningas kuvittelee asettaneensa Kristian III Tanskan valtaistuimelle.
Osoittaisihan tuollainen menettely ritarillista luottamusta ja
Kristian aavisti hämärästi, että se tulisi miellyttämään kuningas
Kustaata.
Hän oli Lundissa ja ritaristo ja aateli oli juuri tehnyt hänelle kuuliaisuus- ja uskollisuusvalan; heti senjälkeen kutsui hän kokoon neuvostonsa herrat ja ilmotti heille aikovansa lähteä Tukholmaan.