"Heidän olisi pitänyt saada jakaa saalis hänen kanssaan, koska kirkon omaisuus oli syntynyt paraasta päästä ritariston ja aatelin hurskaista lahjoituksista. Mutta Kustaan veronkantomiehet katsovat yksin hänen etuaan ja maan mahtimiehet ja ritarit saavat kourin kynsin pidellä kiinni oikeuksistaan.

"Paljon on syytä tyytymättömyyteen, mutta ennen kaikkea huutaa kirkko kostoa julmurille, joka on noussut tuomitsemaan kirkon piispoja ja pappeja. Jalon Sunnanväderin ja tuomiorovasti Knutin veriset haamut kutsuvat taivaan salamoja musertamaan kavaltajan päätä.

"Ja köyhää, kurjaa rahvasta, joka polvillaan, kyynelsilmin rukoilee että se saisi pitää isiensä uskon ja munkkinsa, sitä vastaan hän on käynyt oikeaa hävityssotaa!

"Kun vihdoin taalalaiset, vimmoissaan hänen petollisuudestaan, tarttuivat aseisiin, lähetti hän heitä vastaan 14,000 miehen suuruisen armeijan ja ilmoitti, että jolleivät he taivu hänen tahtonsa alle, niin hän hävittää heidän maansa ja karkoittaa heidät viimeiseen mieheen.

"Hän houkutteli heidät Tunan metsiin, pyhästi luvaten, ettei heille tapahtuisi mitään pahaa, ja siitä huolimatta otatti hän kiinni kaikki, joita piti vaarallisina, antaakseen paikalla mestata heidät, heidän ystäviensä, veljiensä ja kansalaistensa läsnäollessa.

"Pelästyksissään heittäytyi vimmastunut kansa tyrannin jalkain juureen, siten lauhduttaakseen hänen raivoaan, ja rukoili armoa.

"Kaikki nämä kauhut kärsi kansa vale-Sturen tähden, jota se niin suuresti rakasti; olihan hän luvannut antaa heille takaisin heidän uskontonsa, hän juuri oli heidän mielensä mukainen mies, ja ainoastaan ihmeen kautta onnistui hänen päästä Tanskaan, pois pedon kynsistä.

"Mutta kun hirmuvaltias, kanssaan kuormittain kultaa ja alamaistensa veren tahrimana, palasi Tukholmaan, niin antoi hän ensi työkseen mestata jalon Peder Grymin, joka kauvan oli saanut kitua raudoissa ja julmassa vankeudessa.

"Tämä mies oli Sturein uskollinen palvelija ja vanha ystävä; koko kansa rakasti ja kunnioitti häntä, sillä hän oli jumalaapelkääväinen ja viisas mies. Hänen ainoa rikoksensa oli, että hän urhoollisesti taisteli Niilo Sturen rinnalla.

"Nyt on koston hetki koittanut, nyt on mitta kukkurallaan. Saakoon Kustaa Eerikinpoika palkan, jonka ansaitsee! Löytyykö ainoaa katolista, joka ei tahtoisi olla jouduttamassa hänen perikatoaan, joka olisi unohtanut, että kaikkia keinoja tulee käyttää, jotta maailma saataisiin vapautetuksi julmimmasta, verenhimoisimmasta tyrannistaan? Nouskaa työhön ja toimeen, te oikean uskon soturit! Käyttäkää kavaluutta ja petosta, valitkaa välikappaleita, jotka parhaiten edistävät aikeitanne, ja tietäkää, että saatte sekä täydellisen synninpäästön että palkan, jonka olette ansainneet, kun maailmasta hävitätte sen pahimman vitsauksen."