— Minä kyllä koetan voimieni mukaan vaikuttaa rahvaaseen.
— Niin, ymmärrättehän te, mestari Jaakko, että olisi hyvä saada se aisoihin.
— Se onkin minun tarkoitukseni ja sentähden emme me papit laisinkaan vastusta, kun smålantilaiset ja länsigötit täällä panevat toimeen pieniä kahakoita.
— Niin juuri, me tulemme sitte perässä ja palautamme järjestyksen, puuttui Ture herra puheeseen.
Samassa huomasivat he, että pihaan oli saapunut joukko talonpoikia, jotka nähtävästi odottivat ensi tilaisuutta päästäkseen kirkkoherran puheille. Sen saattoi huomata heidän levottomista katseistaan ja liikkeistään.
— Puhutelkaa heitä tuolla ulkona, sanoi Ture herra papille, — ja minä tulen mukaan.
He läksivät molemmat pihaan, mutta talonpojat joutuivat hämilleen nähdessään herra Turen.
Mestari Jaakko alentui kattelemaan jokaista erikseen.
— Tervetuloa, rakkaat pitäjäläiset, sanoi hän, — vaikka tosin näen, ettette kaikki kuulu seurakuntalaisiini.
— Kyllä se nyt on sillä lailla, virkkoi pieni, siististi puettu talonpoika ja viittasi pariin pitkään toveriinsa, — että tuo tuossa on vävypoikani ja tuo toinen vävypoikani sisarenpoika.