— Tervetuloa, tervetuloa! vastasi pappi, toistamiseen paiskaten kättä. — Voinko jollakin lailla auttaa teitä?
— Olisimme tässä tahtoneet vähän neuvotella pappimme kanssa, mutta eihän nyt taida sopia.
Mestari Jaakko ja Ture herra katsahtivat toisiinsa ja edellinen lausui:
— Länsigötien laamanni on niin nöyrä herra, että hän mielellään kuulee asianne ja auttaa, jos suinkin voi. Tulkaa nyt vaan arkihuoneeseen ja ottakaa tuoppi olutta.
Ensin talonpojat hiukan kursailivat, mutta sitte he seurasivat kutsua ja istuutuivat penkille pöydän ääreen.
Ture herra puhutteli muutamia heistä sangen armollisesti, mutta kun mestari Jaakko sitte veti esiin suuren nojatuolin ja pyysi häntä istumaan, niin hän mielihyvällä heittäysi siihen ja seurasi keskustelua ainoastaan kuulijana.
Likainen piika kantoi sisään oluen, asettaen kunkin miehen eteen tuopin. Hänen mentyään joi pappi talonpoikien kanssa ja virkkoi sitte:
— Jos nyt sitte ryhtyisimme asiaan.
— Asia on sellainen, virkkoi muuan miehistä, — että tuo Lauri
Laurinpoika on tuottanut meille paljon päänvaivaa.
— Koska hän kerran kuuluu seurakuntalaisiini, niin minun kai pitää parantaa vaivanne, vastasi mestari Jaakko.