— Soisinpa että se nyt toteutuisi!
— Jos tuumamme onnistuu, niin siitäkin tulee tosi!
— Sen täytyy onnistua! huudahti nainen kiihkeästi. — Autuuteni nimessä tahdon minä kostaa tuolle kirotulle Kustaa Eerikinpojalle, joka karkoitti rakastetun veljeni synnyinmaasta ja pakoitti hänet, kirkon ruhtinaan, elämään köyhää, kurjaa elämää pimeässä luostarissa, häpeäksi pyhälle kirkollemme.
— Amen! lisäsi Gorius. — Kerettiläisen viimeinen hetki on tullut.
Sitte erosivat jalot liittolaiset.
9.
AATAMI RAKASTUU.
Pikku Aatami oli aina osoittanut olevansa kuninkaan uskollinen ja valpas palvelija. Kustaa oli usein antanut hänelle tehtäviä ja kaikki hän aina oli täyttänyt viisaasti ja toimellisesti, herransa iloksi.
Usein hän vapaasti sai kulkea missä tahtoi ja viime aikoina oli hän ruvennut käymään erään kultasepän luona. Siellä oli tapahtunut kumma asia: munkki ja nunna olivat menneet naimisiin.
Naapurit olivat tietysti vimmoissaan ja aina kun nuoret, jotka kodissaan elivät sanomattoman onnellisina, läksivät ulos, kohtasi heitä ihmisten pilkka ja herjaukset.