— Ehkä sinä tuomitset häntä väärin, virkkoi Kustaa, säälivästi silmäillen kääpiötään.
— Sitte tahdon uskollisena koirana palvella häntä koko elämän ajan.
— Entä jos hän on syyllinen?
— Niin häntä täytyy rangaista.
— Rakastatko häntä, Aatami?
— Enemmän kuin elämääni!
— Ja tahdot kuitenkin…?
— Tahdon, herra kuningas!
— Sankarin henki asuu pienessä ruumiissasi! Kääpiö vapisi mielenliikutuksesta. Hetkisen perästä virkkoi kuningas:
— Tahdotko kutsua hänet sisään?