— Puhuppa selvemmin, Aatami, en sinua ymmärrä.
— Armollinen herra, minä pelkään… Aatami purskahti itkuun ja heittäytyi polvilleen.
— Mikä on, Aatami? Eikö tyttö tullut?
— Kyllä hän on täällä?
— No, eikö hän tahdokkaan ruveta keittäjäkseni?
— Tässä on elämänvettä vartavasten kuninkaalle. Aatami otti pullot taskustaan.
— Mitä tämä on? virkkoi kuningas ja rupesi tarkastamaan pulloja.
— Minä pelkään, että niissä on kuolemanvettä!
— Hänkö ne sinulle antoi?
— Arvelen, ettei hän itse uskaltanut niitä säilyttää, puhui Aatami, vavisten mielenliikutuksesta.