— Tietysti. Koska nyt ensi kerran pääsen hoviin, niin totta kai panen parhaat päälleni!… Ota sinä vaatteeni, jotka ovat tuossa mytyssä ja pistä taskuusi nämä pullot. Niissä on elämänvettä, jota olen hankkinut vartavasten kuninkaalle.
— Kyllä minä ne säilytän, vastasi Aatami, pistäen pullot taskuunsa ja ottaen mytyn kainaloonsa. Sitte hän heitti ylleen viitan ja veti pääpussin korvia myöten.
— Hyvästi nyt! huudahti tyttö kotiväille ja nyökäytti päätään. —
Tule Aatami! Kai otit pullot?
— En ole unohtanut mitään, vastasi kääpiö, luoden kotiväkiin merkitsevän katseen. — Hyvästi! Ja olkoon Jumala kanssamme!
— Epäiletkö ettei hän olisi? kysyi tyttö nauraen.
— Nykyään epäilen kaikkea!
Äänettöminä he astelivat tietä pitkin, kumpikin ajatellen omia asioitaan.
Linnaan saavuttua tahtoi Barbette järjestää pukuaan ja hiuksiaan.
Sillaikaa läksi Aatami kysymään, ottaisiko kuningas heidät vastaan.
— Tietysti, sanoi kuningas, — mutta mikä sinua vaivaa? Olet kalpea kuin kalma!
— Minun olisi yksin pitänyt suoriutua tästä asiasta, mutta en voinut…