— Kyllä, jo seuraavana päivänä.
— No, mitä hän sanoi?
— Ei juuri mitään, hän oli saanut puvun, jonka hän tänään aikoo pukea ylleen.
— Mutta eihän tämä kai todistane, että hän aikoo minua pettää, huomautti Aatami vapisevalla äänellä.
— Me arvelimme vaan, että oli paras kertoa tämä sinulle, jottet sanoisi meidän syyksemme, jos jotakin tapahtuisi.
— Kiitos! virkkoi Aatami kankeasti, ja äänettöminä palasivat molemmat kotiin.
Hetkisen perästä tuli Barbette, puettuna hienoon harmaaseen villapukuun. Hänen kaulansa ja käsivartensa olivat paljaat. Hiuksiin oli pistetty punainen ruusu.
Hän oli häikäisevän kaunis. Kuni lumouksen valtaamana jäi Aatami häneen tuijottamaan.
— Olenko siisti? kysäsi hän nauraen.
— Aiotko sinä noin lähteä kuninkaan luo?