Tyttö näytti niin viattomalta, että Kustaa todellakin rupesi luulemaan, että he turhaan häntä epäilivät. Hän oli siinä seisoessaan erinomaisen viehättävä.
Kuninkaan viittauksesta ojensi Aatami hänelle pullot, mutta hän oli kalman kalpea ja käsi vapisi.
— Pyhä neitsyt! Sinähän näytät hirveältä, Aatami! sanoi tyttö ja ojensi kätensä ottamaan pulloja, mutta samassa putosivat ne lattialle ja särkyivät.
Hämmästyksellä seurasi kuningas heidän liikkeitään.
— Aatami, mitä sinä teet! huudahti Barbette kauhistuen, — kaadat kallisarvoisen nesteen!
Helmojaan nostellen hyppeli hän lasisirpaleiden ja nestelätäkköjen keskellä.
Hetkisen seisoi Aatami liikkumattomana, eteensä tuijottaen kuin ukkosen lyömänä, mutta sitte hän äkkiä painui maahan: pullon pohjalle oli jäänyt hiukkanen punaista nestettä. Hän kävi siihen käsiksi, mutta samassa karkasi Barbettekin sitä ottamaan… Syntyi kiivas, äänetön kiista, mutta Aatami voitti.
Hän oli sellaisella voimalla tuupannut Barbetten syrjään, että tyttö oli kaatunut lattialle. Ennenkuin hän ehti nousta, oli pullonpohja pöydällä ja neste pienessä pikarissa.
Ilveskissan innolla vahti Barbette hänen liikkeitään. Hän oli kokonaan unohtanut näyteltävänsä osan.
Kuningas seurasi heitä katsojana.