Mutta Aatami oli kamalan näköinen. Kalpeana, kasvoissa miltei villi ilme, tarttui hän pikariin ja sanoi:
— Juo!
Tyttö tahtoi tuupata sen hänen kädestään, mutta hän asetti sen pöydälle ja kävi kovin kourin kiinni Barbetteenr, joka kaikin voimin ponnisteli vastaan. Vihdoin sai hän hänet laahatuksi pöydän luo ja tarttui uudestaan pikariin, viedäkseen sen hänen huulilleen, mutta silloin pusersi tyttö huulensa kokoon ja ravisteli päätään.
Silloin puraisi Aatami häntä olkapäähän ja hänen huudahtaessaan, kaasi hän nesteen hänen kurkkuunsa.
Hän sylkäisi kyllä paikalla suunsa puhtaaksi, mutta jotakin sinne sentään mahtoi jäädä, koska hän rupesi huutamaan vettä.
Aatami oli vaipunut maahan ja jäänyt siihen liikkumattomaksi.
Silloin täytti kuningas pikarin.
Barbette katseli sitä ahmivin silmin ja ojensi kätensä sitä ottamaan.
Mutta Kustaa ei antanut hänelle sitä, vaan piteli sitä hänen näkyvissään.
— Kuka sinut on lähettänyt? kysyi hän ankarasti. Hetkisen näytti tyttö epäilevän, mutta huomatessaan, ettei kuninkaalta ollut armoa odotettavissa, sanoi hän: