— Pyhän Klaaran abbedissa!
— Pitikö sinun myrkyttää minut?
— Kyllä! Antakaa minulle vettä!
— Äkkiäkö?
— Ei, viikon kuluessa. Vettä, vettä!
— Ja sinun piti käyttää kaikkia mahdollisia keinoja? Tyttö painoi hetkeksi alas silmänsä, mutta vaipui sitte polvilleen maahan.
— Armahtakaa minua, antakaa vettä, sisuni on kuin tulessa!
— Kuka on abbedissan liittolainen?
— Gorius Holst! vaikeroi tyttö.
Kuningas antoi hänelle pikarin, jonka hän paikalla tyhjensi. Ja luultavasti vesi lievensi tuskia, koska hän entisellä uhkamielisyydellään virkkoi: