Hannu loi Aatamiin ystävälliset silmänsä.
— Älä sinä aina riipu kuninkaan kintereillä! sanoi hän kiivaasti.
Aatamista tuntui äkkiä siltä kuin hänen sydämensä olisi ollut särkymäisillään, mutta hän sai mielensä hillityksi.
— Mitä pahaa siinä sitte on?
— No älä tee sitä, sanon minä! huusi Hannu Viinisuu, mutta sitte ei hän enään puhunut sanaakaan.
Liisa muori astui samassa sisään.
— Nyt minä olen hankkinut puotiin sijaisen ja tahdon hetkisen jutella kanssanne.
Hän täytti pikarit, mutta se, joka seisoi Hannun edessä, oli puolta suurempi kuin muut.
— Kas nyt sitä juodaan!
— En huoli! virkkoi Hannu itku kurkussa.