— Mitä kummaa! Täytän tänään neljäkymmentä vuotta! Etkö toki häpeä?
— Täytättekö…? Ei, Liisa muori, olen luvannut…
— Etkö sinä sitte minulle ole luvannut useammin kuin muille, ja kuinka olet lupauksesi pitänyt?
— Rakas Liisa muori, jos tietäisitte…
— Tiedän sen asian, että jollei Hannu nyt tottele, niin näemme toisemme viimeisen kerran…
Hannu tarttui pikariin.
— No, jos on sillä tavalla, niin… Ja nyt hän joi täysin siemauksin.
— Näkyypä kelpaavan!
— Oikeaa Braunschweigiläistä! Onpa se hyvää!
— Kahdenkymmenen vuoden vanhaa, Hannu!