— Tietysti, mutta Svante…
— Lasten kihlaukset eivät merkitse mitään, sanoi äiti, lohdutteli
Märta.
— Svante raukka!
— Ehkä hän jo on löytänyt lohdutusta!
— En usko.
— Mitä aiot tehdä hänen sormuksellaan?
— Antaa sen hänelle takaisin.
— Ei, sen pidän minä!
— Sinäkö, Märta!
— Se lohduttaa häntä.