— Oi, kuinka sinä olet kaunis… armahda minua, ojenna minulle kätesi!
Margareeta totteli, vaikka epäillen. Svante suuteli kiihkeästi hänen kättään.
— Päästä käteni… ole toki järkevä!
— En tiedä muuta kuin että rakastan.
— Siinä tapauksessa minun täytyy huutaa apua.
— Anna minun kuolla tähän jalkojesi juureen! Nuorukainen purskahti katkeraan itkuun.
— Svante Sture, nouse ylös, minä pyydän sinua! pyysi Margareeta.
Mutta nuorukainen ei liikahtanut. Samassa siirtyivät oviverhot syrjään ja kuningas astui huoneeseen.
— Mitä tämä merkitsee? kysyi hän synkästi.
— Herra Svante Sture kosii minulta sisartani, vastasi Margareeta, tekeytyen levolliseksi.