— Annettakoon hänelle myöntävä vastaus, sanoi kuningas. — Nouskaa ylös, herra ritari! puhui hän sitte ankarasti.
Svante noudatti paikalla käskyä.
— Joko Ebba rouva on antanut suostumuksensa?
— En ole pyytänyt hänen suostumustaan.
— Kai teillä sentään on neidin suostumus? Svante punastui korvia myöten.
— Märta on aina rakastanut Svante Sturea, virkkoi Margareeta, — hän on hänen ensimäinen ja ainoa rakkautensa ja hän kantaa kaulallaan sormusta, jonka hän antoi…
— Hänellekö? kysyi kuningas.
— Hän kantaa sitä siksi, että hän on pysynyt Svantelle uskollisena.
— No niin, herra ritari, toimittakaa sormus jouluksi impenne sormeen, niin saamme lankona toivottaa teidät tervetulleeksi.
Svante teki syvän kumarruksen ja jätti huoneen.