Mutta kuningas jäi seisomaan keskelle lattiaa, otsa rypyssä.
Hiljaa hiipi Margareeta hänen luokseen.
Hän vei hänet pehmeälle penkille ja houkutteli hänet istumaan; sitte hän istuutui hänen viereensä ja painoi päänsä hänen povelleen.
— Kysy minulta nyt, rakkaani!
Kustaa kietoi käsivartensa hänen ympärilleen, kyyneleet kiilsivät hänen silmissään.
— Sinä et käsitä miten minä kärsin!
Margareeta kyllä käsitti. Hän hypähti ylös penkiltä, taivutti hänen päänsä syliinsä, silitteli sitä ja hyväili sitä.
— Kustaa, epäiletkö sinä minua?
Hänen äänensä sointu oli niin vakuuttava, että Kustaa paikalla lakkasi epäilemästä. Mutta sitte piti Margareetan kertoa hänelle kaikki, ei salata vähintäkään. Hän kyllä tiesi, ettei Sture ollut rakastanut Märtaa, vaan hänen omaa Margareetaansa.
Ja Margareeta kertoi kaikki, yksin suudelma-jutunkin.