Sen myönsi jokainen, mutta siinä tapauksessa olivat suolauslaitokset tarpeen ja suola oli niin kallista.
— Eiköhän voitaisi tuoda suoloja Ranskasta ja omilla laivoilla? huomautti muuan miehistä.
— Täällä on muuan Frans Trebo, joka itse tarjoutui panemaan toimeen suolakeittimön, mutta hän pyysi siitä 200 taalaria.
— Ne hän kyllä saa, jos lupaa opettaa taitonsa muutamille piioille ja rengeille, jotta se tulisi yleiseksi koko valtakunnassa.
Mutta Kustaa tahtoi vielä viipyä Vernanäsissä muutamia päiviä, nähdäkseen että asiaan todenteolla käytäisiin käsiksi.
Vernanäs ei ollut kuin suuri kylä, mutta se sijaitsi mitä ihanimmalla seudulla. Kustaasta oli tavattoman hauska astella Margareetan rinnalla katselemassa talonpoikien syystöitä.
Eräänä päivänä tuli häntä vastaan vanha sotamies, ukko raukka, joka käveli puujaloilla.
— Jumala siunatkoon kuningasta, virkkoi hän, riistäen lakin päästään.
— Mitä sinä tahdot?
— Täällä puhutaan, että kuningas puuhaa kaikellaisia parannuksia ja silloin ehkä minustakin voisi olla hyötyä.