— Mutta sinun pitää kehoittaa muita noudattamaan esimerkkiäsi ja minä kirjoitan asiasta voudilleni, herra Kustaa Stenbockille; kas, te voisitte pitää koko maan kaloissa, niin ei meidän tarvitsisi turvautua vieraisiin.

— Niin, Kalmarinsalmesta saa paljon silakoita ja silliä, huomautti
Olli Ollinpoika.

— Tiedätkö sen varmaan?

— Olenhan minä usein ollut siellä niitä pyytämässä! Kustaa vaipui hetkiseksi mietteisiin.

— Istukaa miehet, virkkoi hän sitte, — teidän täytyy saada vähän suuhunpantavaa!

Miesten syötyä jätti Kustaa Olli Ollinpojalle sata taalaria.

— Nämä saat lainaksi, puhui hän, — ja nämä — hän pisti vielä toiset sata taalaria hänen käteensä — saat palkinnoksi hyvistä neuvoistasi! Pidä nyt huolta siitä, että kalastus pian pääsee vauhtiin!

Miehet joutuivat vallan ymmälle, hämmästys oli yhtä suuri kuin ilokin.

Kotimatkalla lausuivat he tuontuostakin toisilleen, etteivät he toki sellaista olleet odottaneet.

Mutta Kustaa kutsutti paikalla luokseen muutamia ymmärtäväisiä miehiä ja keskusteli heidän kanssaan asiasta. Kalarikkaus tulisi varmaan tuottamaan suurta hyötyä maalle.