— Kuljetin hänet sitte olkikuormassa koriin ja olen tuontuostakin häntä autellut minkä olen voinut.
— Ja tulet nyt lainaamaan minulta rahaa? kysyi kuningas.
— Minä otin noin kymmenen vuotta sitte hänen tyttärensä vaimoksi ja meillä on tuvan täydeltä lapsia; täytyyhän tässä johonkin ryhtyä ja ukko keksi sitte keinon, että rupeaisimme kalastamaan ja maksaisimme lainan kaloilla.
Kustaa kävi tarkkaavaiseksi.
— Onko siellä päin paljon kaloja? kysyi hän innokkaasti.
— Niitä on vallan kauheasti; vahinko vaan, ettei kukaan niitä korjaa, vastasi Olli.
— Olet oikeassa; pari kolmekymmentä kalastajaa saattaisi siellä
Lödösessä elää komeasti; minä olen kyllä sitä asiaa ajatellut.
— No, asia on sitte ollut säkissä ennenkuin tuli pussiin! vastasi mies; — jos täälläpäin vaan voisi laittaa asiat samalle kannalle kuin siellä lännessä, niin joka mies tästä vaurastuisi.
— Saat 300 markkaa lainaksi, Olli Ollinpoika.
— Oikeinko totta? huudahti mies.