— Ovatko nuo kaikki sinun lapsiasi? kysyi Kustaa.
— Ovat kyllä, ja pojista tulee tervanpolttajia, niinkuin isäkin.
Tuvasta astui samassa kalpea nainen, joka ihaillen jäi Margareetaan katsomaan.
— Älkää menkö sinne, virkkoi hän, — savu tekee niin pahaa rinnalle!
— Hän on oikeassa, puhui Kustaa, — odota sinä täällä, kunnes minä tulen!… Voitko sinä tarjota rouvalle tuolin, että hän saa istua? kysyi Kustaa naiselta.
Tämä palasi samassa, kantaen topattua tuolia, joka tuskin mahtui ulos ovesta.
Kustaa kehoitti Margareetaa istumaan, kunnes hän palaisi; pari 8—9 vuoden vanhan pojan piti sillaikaa saattaa hänet uunille, jonne isä ja molemmat vanhemmat veljet jo olivat menneet.
Naisen pienet 5—6 vuotiaat tytöt seisoivat sanattomina tuijottaen
Margareetaan.
— Teillä on hyvä, pehmeä tuoli, virkkoi kuningatar.
— Se on minun kodistani!