— Olette siis nähnyt parempia päiviä?
Nainen peitti kasvot käsillään ja purskahti itkuun.
— Toimeentulonne taitaa olla niukka? puhui Margareeta lempeästi.
— No, senhän nyt vielä kestäisi, mutta…
— Eikö miehenne ole teille hyvä?
— Onhan hän.
— Mikä teitä sitte niin surettaa?
— Lapseni, en tiedä, mitä heistä tullee.
— Mutta kasvatattehan te heidät kelpo ihmisiksi?
— Minä en enään saata heitä johtaa; vaikeinta on luopua Leenasta ja
Briitasta!