— Kyllä minä sen arvasin!
— Nyt minä sekä voin että tahdon sinua auttaa! Sanoppa minulle, miten sen parhaiten voin tehdä!
— Minua ei kukaan voi auttaa!
— No kai sinä itse parhaiten tiedät, miten tahtoisit järjestää elämäsi.
— Siitä asti kun kerjäsin leipää kuolevalle isälleni, en enään koskaan ole toivonut.
— Mutta sinun täytyy ajatella lapsiasi!
— En saata ajatella, en voi kuin itkeä heidän kohtaloaan!
Kuningattaren piti yhtämittaa pyyhkiä silmiään; sellaista kurjuutta ei hän koskaan ollut nähnyt.
— Tahtoisitko sinä päästä irti Pietarista? kysyi hän.
— En voi!