— Eivätkö he voi seurata teitä?
— Eivät, sitä en tahdo!
— Minne te sitte aiotte mennä?
— Järveen!
— Se on paha ajatus!
— Rangaiskoot sitte kuollutta ruumistani! huusi hän raivoissaan, mutta silmiin ei tullut kyyneltäkään. — Paljon on minun henkeni syyttömästi saanut kärsiä, kärsiköön nyt ruumiskin osansa! Olisin minä jo aikoja sitte päiväni päättänyt, jollei noita rakkaita lapsia olisi ollut; mutta lapset, varsinkin nuorin, pidätti minut täällä. Jos Pietari minut karkoittaa luotaan, niin on kuolemani hänen syynsä!
Viime sanat lausui hän miltei voitonriemulla.
— Mikä ristinimesi on?
— Margareeta!
— Sitte olet minun kaimani!… Tiedätkö Margareeta, että minä olen kuningatar?