— Menittekö sitte naimisiin?
— Emme, minä olen hänen jalkavaimonsa!
— Ettekö tahdo mennä naimisiin hänen kanssaan?
— Kyllähän minä välistä siitä puhuin, mutta hän vastasi aina: "silloin et tahtonut sinä, nyt en tahdo minä".
— Miksei hän sitte tahdo?
— Alussa se oli vaan ylpeyttä. Joka lapsen synnyttyä, sanoi hän minulle: "nyt ei kukaan muu kuin minä sinusta enään huolisi!" Mutta viime aikoina on hän saanut toisen syyn.
— No minkä?
— Täällä on rikas kapakoitsijatar, joka hänet ottaisi!
— Voi teitä, ihmisraukkaa!
— Mitä minusta, mutta lapset, lapset!