— Sanotaanko, että kuningas on kerettiläinen?
— No sinnepäin.
— Ottakaa itse selvää asiasta.
— Me niin harvoin tapaamme häntä.
— Minä en voi ehtiä joka paikkaan ja kuningas on ihminen niinkuin tekin; mutta minä arvostelen teitä töittenne mukaan. Iivari Iivarinpojasta esimerkiksi sanon: hän on viisas mies, hänen kokemuksistaan saattaa olla hyötyä koko pitäjälle. Lauri Laurinpojasta taas sanon, että hänen nuori emäntänsä saattaa kiihoittaa häntä kaikellaisiin uusiin yrityksiin.
Kaikki purskahtivat nauruun ja Lauri Laurinpoika nauroi itse.
— Tuomitkaa tekin minua, jatkoi kuningas, — niinkuin minä teitä tuomitsen: sanojeni ja töitteni mukaan. Minä en usko teitä teeskentelijöiksi eikä teilläkään ole syytä uskoa minua siksi. Kun näen rehellisen, ahkeran miehen, niin heti edellytän, että hän on kristitty, ja niin voitte tekin arvostella minua, välittämättä kaikista puheista.
— Ei kuningasta taida kukaan epäillä, sanoi Niilo Pietarinpoika, — en minä ainakaan sitä tee.
— Jumala siunatkoon kuningasta!
— Kyllä me tiedämme, mitä hän on tehnyt!