— Se riippuu aivan siitä, paljonko ihminen tahtoo lepoaikaa, huomautti ukko hymyillen.

Mielipiteet mehiläishoidosta olivat sangen erilaiset, toiset olivat siihen tyytyväiset, toiset tyytymättömät.

— Huomatkaa, miehet, että tänä vuonna olen kantanut yhteensä neljäkymmentä tynnyriä hunajaa Uppvidingestä ja kahdesta muusta kihlakunnasta.

— Hitto vieköön!

— Neljäkymmentä tynnyriä!

— No sillä lailla se voi kannattaa!

— Kannattaa aina pitää huolta omaisuudestaan! Jumala on maamiehelle antanut niin monta keinoa toimeentulon hankkimiseksi, että jos epäsuotuisat ilmat toisen keinon tekevätkin tyhjäksi, niin toinen sen korvaa. Työ saattaa mielen reippaaksi ja hyvä tuuli, suuri työkyky ja tosi jumalanpelko kasvattavat kansan mahtavaksi ja voimakkaaksi.

— Se on totta!

— Kuningas on oikeassa!

— Kiitos vaan kuninkaalle siitä, että hän meille näin puhuu, sanoi vanha Iivari; — hyvä on tietää, kummoinen esivalta on, täällä kun kulkee niin kummallisia puheita.