— Niinhän ne menevät kuin järveen heittäisi!
— Ajatelkaa, sata lästiä rautaa!
— Kai siihen sitte pitää ryhtyä.
— Niin, jos minä vaan elän ensi vuonna ja kuningas tulee tänne, niin kyllä hän silloin saa nähdä humalaseipäitä!
— Oikein puhuttu, Iivari Iivarinpoika. Huomaan, että vanhimmalla on viisauttakin eninten… Käykää te edellä, niin muut kyllä tulevat perässä. Talonpojilla on sellainen tapa.
Miehet nauroivat. Mutta kyllä kauppiaat siinä kaupassa häviäisivät!
— Sata lästiä rautaa. Onko se nyt laitaa?
— No, miten mehiläishoito tänä vuonna edistyy?
— Minä en valita, sanoi Iivari Iivarinpoika.
— Mutta aina se niiden ääressä haaraakin, puuttui puheeseen Niilo
Pietarinpoika, — kuka sitä sillä lailla ehtii.