Emäntä niiasi syvään. Hän ymmärsi, että hänen nyt oli aika lähteä.
Liisa nousi, hänkin lähteäkseen.
— Ei, sanoi kuningas, — jää sinä Liisa tänne, minä tahdon puhua kanssasi.
Liisa loi häneen pelästyneen katseen. —! Tule, Liisa, tänne istumaan vastapäätä kuningatarta ja minua, niin kerron sinulle jotakin.
Rauhoittuneempana istuutui Liisa.
— Katsoppa nyt tänne.
Tyttö loi häneen arasti silmänsä.
— Katso, asia on nyt sellainen, että kosken minä keneltäkään saa oikeaa vastausta, niin sinun nyt täytyy kertoa minulle mimmoinen mies tuo mestari Germundus on.
Kysymys tuli niin odottamatta, että Liisa ensin lensi tulipunaiseksi, sitte valjetakseen kuin vaate.
— Hyvä! lausui hän vihdoin vapisevin huulin.