— Hänen valansa.
— Onko hän vannonut, ettei tule tänne?
— On.
Samassa pisti Niilo Pietarinpoika päänsä sisään ovesta.
— Mestari Germund lähettää terveisiä, ettei hän saata tulla… hän on kai tehnyt jonkun lupauksen, lisäsi talonpoika hiljemmin.
— Lähetä kaksi miestä kantaen tuomaan hänet tänne. Muista, että se on kuninkaan tahto.
Tuskin oli talonpoika sulkenut oven jälkeensä ennenkuin Liisa heittäytyi kuninkaan jalkain juureen.
— Armahtakaa häntä, rukoili hän tuskissaan, — jos hän tulee tänne, niin menee hänen sielunsa autuus!
— Puhu nyt suusi puhtaaksi, lausui Kustaa ankarasti. — Minä sen tahdon. Kerro alusta asti.
— Mes… mestari Germundistako? Kustaa loi Margareetaan lyhyen silmäyksen.