— Ei!
— Mutta paavillinen kirkko sen kieltää, sillä se tahtoo pitää palvelijoitaan orjina eikä vapaina, ajattelevina ihmisinä; alennettu nainen on sen käsissä parempi välikappale kuin puhdas, viaton nainen.
— Teille on tässä talossa osoitettu suurta hyvyyttä ja kiitollisuutenne merkiksi tahdotte te ryöstää siltä sen parhaimman aarteen, käyttää sitä himojenne uhrina ja sitte joko pitää tai hyljätä, miten hyväksi näette.
— Minä en ole mikään roisto! nyyhkytti Germundus.
— Paavilainen te olette ja se merkitsee yhtä paljon!
Liisa oli unohtanut näyteltävänsä osan ja purskahtanut itkuun.
Margareeta sulki hänet syliinsä.
— Nyt näette tytön viimeisen kerran, virkkoi Kustaa. — Menkää!
Mutta pappi ei liikahtanut. Kamala tuska oli hänet vallannut.
— Armahda minua, Liisa! vaikeroi hän. Kuningas tarttui tytön käsivarteen.
— Ole väkevä! kuiskasi hän hänelle ja jatkoi sitte ääneen: