Huoaten hän meni; hän olisi niin mielellään tahtonut nähdä, hämmästyisikö Olavi, kun huomaisi, että häkki oli tyhjä.
Mutta Olavin ajatukset eivät näyttäneet johtuvan sinnepäinkään; hän käski porvaria istumaan, kuunteli hänen valituksiaan ja myönsi, että kuningas Kustaa on itsevaltias.
— Onko nyt säädyllistä, huomautti porvari, — että hän määrää hinnan meidän elukoillemme?
— Minun ei pitäisi puuttua siihen asiaan, kosken sitä ymmärrä, vastasi mestari Olavi, — mutta omituiselta se tuntuu.
— Herroja vaan suositaan, he saavat ryöstää itselleen oikeuksia miten paljon tahansa!
— Kuningas saa itse siitä hyvän voiton!
— Niin juuri, mestari Olavi, aina kun papinpaikka jää auki, on hän mukana perinnön jaossa.
— Pappien jalkavaimot saavat tavallisesti osan!
— Ilman heitä harvoin on jätetty, mutta entisinä aikoina lankesi perintö kirkolle.
— Olkoon kirkko vaan meidän aikoinamme varuillaan.