— Sydäntäni on jo kauvan vihlonut, kun kuulen hänen yhtämittaa mainitsevan Jumalan nimeä ja Kristuksen kärsimysten ja veren kautta vannovan kaikkien jokapäiväisten harmien sattuessa.
— Pahahan se on!
— Minä aion sanoa sen hänelle julkisesti!
— Koska?
— Ensi sunnuntaina.
— Silloin menen minä kirkkoon!
Miesten keskustellessa istui Kristina pienessä makuuhuoneessa keittiön takana.
Hänen vieressään istui kaunis nuori tyttö, ommellen käsityötä.
Hän oli rikkaan kultaseppä Ulmanin tytär, seitsentoistavuotias Åsa.
Kristina, joka itse oli nauttinut opetusta Örebron luostarikoulussa, opetti nyt vuorostaan muutamia nuoria tyttöjä, ja Åsa oli hänen etevin oppilaansa.